Alla mänskor är lika värda!

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia!

Jämlikhet och solidaritet

Tasa-arvo ja solidaarisuus

 

tfn/puh    040 767 2137

 

mejl/s-posti   birgitta.gran(at)kolumbus.fi

 

Ta gärna kontakt, om det är något du har på hjärtat.

Om du vill delta i min kampanj finns det många sätt du kan göra det på; tipsa bekanta om mej, dela mina inlägg på facebook, dela ut min broschyr...

 Du kan också betala in en för dej passlig summa på mitt valkonto FI69 5549 8320 0717 15.

 

Olet tervetullut ottamaan yhteyttä, jos sinulla on jotain mitä haluat kertoa tai kysyä.

Jos haluat osallistua kamppanjaani, tapoja on monta. Voit kertoa minusta tuttavillesi, jakaa facebook-postauksiani, jakaa esitteeni...

Voi myös maksaa itsellesi sopivan summan vaalilitililleni FI69 5549 8320 0717 15.

 

 

Submitting Form...

The server encountered an error.

Viesti lähtenyt

  • valteman

    Alla mänskor är lika värda

    Det säger både FN:s deklaration om de mänskliga rättigheterna och Finlands grundlag.

    Men tyvärr kan man i dagens Finland märka att vissa mänskor börjat betraktas som mindre värda. Det gäller framför allt långtidsarbetslösa, åldringar och handikappade. Arbetslösa har börjat behandlas som om de skulle vara dumma och lata smitare, medan äldre och handikappade i bästa 1800-tals anda har börjat auktioneras ut till de bolag som sköter dem billigast.

    Ungefär en sjättedel av Finlands befolkning löper enligt statistiken risk att bli fattiga eller socialt exkluderade. De ojämnt fördelade inkomsterna ger upphov till betydande skillnader också i många andra viktiga avseenden, bl.a.  i fråga om hälsotillstånd. Till exempel lever i Finland rika män ungefär tio år längre än fattiga.

    Under de decennier, då den finländska politiken aktivt syftade till att Finland ska vara en välfärdsstat, var jämlikheten den ledande principen. Man utgick från att vem som helst kan behöva hjälp ibland, i vissa situationer och skeden, och att medborgarna ska respekteras som aktiva individer, inte som föremål för åtgärder.

    Under den djupa ekonomiska krisen på 1990-talet sänktes till och med den sista utposten i socialskyddet, utkomststödet. Det motiverades med att när det är så kärvt i samhällsekonomin, måste alla delta i talkot. Men när det sedan svängde uppåt igen i ekonomin, då var det nytt ljud i makthavarnas megafon.  Det tidigare samhällskontraktet ansågs inte längre gälla och nu var det inte mera viktigt att alla skulle få sin del av de ändrade konjunkturerna.

     

    Livet på marknaden

    Det var nu som den nyliberala tanken att mänskan är, eller bör vara, en rationell marknadsaktör gjorde sig bred. Statens uppgift blev att skapa marknader och skippa regler, bestämmelser och skatter som kunde lägga hinder i vägen för växande marknader. I marknadsvärlden står inte jämlikheten särskilt högt i kurs. Tvärtom antas det att välfärdskakan som helhet växer mera och snabbare om den fördelas ojämnt, och att det är bara rättvist att den som gör de smartaste valen och affärerna får mest.

    De skattefinansierade vård- och omsorgstjänsterna har med tiden kommit att framstå som en mycket lockande marknad, som också i Finland nu domineras av de multinationella jättarna i branschen.  I samband med alla de fall av vanvård inom äldreomsorgen som kommit i dagen under senare tid har det tydligt kommit fram att de här bolagen systematiskt dragit ner på personalen, som ju är den största utgiften, för att kunna göra bättre vinst. Skatterna minimerar de genom aggressiv skatteplanering.

    Vår nuvarande regering är ändå fortsättningsvis beredd att i valfrihetens namn låta de här bolagen ta över den finländska social- och hälsovården!

    Sipiläs regering har ivrigare än någon annan finländsk regering gått in för att utlokalisera offentlig verksamhet till privata aktörer. Också i fråga om arbetskraftsbyråernas service, som redan blivit ordentligt nedbantad, planeras nu en utlokalisering till privata bolag.

    Den globala ekonomin och den avreglerade finansmarknaden har lett till förmögenhetskoncentration och växande inkomstskillnader både i Finland och globalt.

    Att vara fattig i ett samhälle, där andra blir bara rikare är något helt annat än att vara fattig i ett samhälle, där alla eller åtminstone en stor del lever under anspråkslösa förhållanden. Det upplevs mera förödmjukande, inte minst om man har barn. Man vill ju att de egna barnen skulle ha samma möjligheter som andra barn.

    Det finns också forskningsresultat som visar att mera jämlika samhällen faktiskt har konstaterats vara bättre och hälsosammare för samhället som helhet och alltså också för de rika.

     

    Steg i en jämlikare riktning

    Om vi tar mänskors lika värde på allvar, måste vi se till att vända utvecklingen i en jämlikare riktning.

    Vi måste dela arbetet jämnare. Som det nu är har jobbar många mer än vad de själva och familjen skulle orka, medan andra mår dåligt av att inte lyckas få något jobb, hur de än söker och försöker.

    Vi ska se till att alla får en ordentlig utbildning och sedan vidareutbildning vid behov. Andra stadiets utbildning bör göras avgiftsfri. Arbetslöshetsperioderna borde ersättas med utbildningsperioder. Det är med ökat kunnande som Finland ska klara sig i den globala konkurrensen, inte genom sänkta löner.

    En jämnare fördelning av arbetet innebär i sig också en jämnare fördelning av inkomsterna, men därutöver är det viktigt att se till att alla får åtminstone ett skäligt minimum som de har en chans att klara sig på.

    De nuvarande minimidagpengarna vid arbetslöshet och sjukdom mm är för små liksom de lägsta pensionerna. De har i praktiken till och med sänkts de senaste åren på grund av uteblivna indexjusteringar. Den här sänkningen måste genast kompenseras.

    Sjukvårdskostnaderna har stigit mycket under det senaste decenniet och har blivit ett stort problem för mänskor med små inkomster. Hälsocentralavgifterna bör slopas och de nuvarande avgiftstaken för vård, mediciner och resor till vård bör sammanslås till ett enda tak på 760 euro.

    Alla de olika minimiförmånerna i socialskyddet bör sammanslås till ett enda basskydd, som binds vid levnadskostnadsindex, och vidareutvecklas till en basinkomst på minst 800 euro.

    En basinkomst som kommer regelbundet skulle göra livet väldigt mycket lättare för mänskor som nu lever på de minsta förmånerna och små och oregelbundna löner, vilket förutom knapphet och osäkerhet kan innebära en mängd byråkratiska övningar.

    Basinkomsten skulle också öka tryggheten för många småföretagare med små och kanske oregelbundna inkomster från sitt företag. För småföretagarnas del borde också inkomstgränsen för momsskyldighet höjas till 30 000 euro.

    Aktivmodellen och de arbetskraftspolitiska karenserna bör slopas. De hjälper ingen, men för med sig förödmjukelse, krångel och byråkrati.

    Beskattningen bör överlag göras mera progressiv. Mindre skatt för dem som har de lägsta inkomsterna, vilket kommunerna bör kompenseras för, och mera skatt för dem som förtjänar mest. Också kapitalinkomstbeskattningen bör göras mera progressiv och förmögenhetsskatt införas. Skattesmitarna ska sättas åt.

    De offentliga tjänsterna har en viktig gemenskapsstärkande roll i samhället. Alla barn ska ha en jämlik rätt till småbarnspedagogik. Allas rätt till nödvändig vård och omsorg ska tryggas och skötas av det offentliga, inte av vinstdrivande bolag.

     

    Miljö, klimat, fred och säkerhet

    Naturen och klimatet är ett arv, som vi fått och som vi i vår tur ska ge över till våra barn. Det måste förvaltas väl.

    Det här kräver seriösa insatser av oss alla på många plan, tillsammans och enskilt. För att det ska lyckas måste åtgärderna skötas på ett socialt hållbart sätt. Till exempel ska mindre bemedlade ha möjlighet till bidrag för att kunna installera klimatvänligare uppvärmningssystem i sitt hus.

    Kollektivtrafiken måste utvecklas, speciellt tågtrafiken. Det här förutsätter grundreparation av bannätet och också byggande av nya bansträckor. Också godstrafiken bör i högre grad styras till järnvägen. För Västnyland är det livsviktigt att trafiken på kustbanan tryggas och elektrifieringen av Hangö-Hyvingebanan verkställs.

    I en global värld måste Finland ta sin del av det globala ansvaret. Hoten mot säkerheten i dagens värld är till stor del andra än rent militära. Det kan handla om klimatförändringens följder, brist på vatten och energi, sjukdomsepidemier, terrorism, mänskohandel mm.

    Finlands utrikes- och säkerhetspolitik ska utgå ifrån Finlands fortsatta militära alliansfrihet. I den rollen kan Finland fungera aktivt och initiativrikt som medlare i internationella kriser och konflikter.

    Finland ska inte idka vapenhandel med krigförande länder. Det här gäller också det kommande köpet av jaktplan.

    En lag om företagsansvar bör stiftas. Finländska företag måste ta ansvar för att ingens mänskliga rättigheter kränks i deras globala produktionskedja.

    I fråga om asylsökande måste Finland kunna följa principerna för en rättsstat. Flyktingkvoten tål höjas, integrationen förbättras och familjeåterförening underlättas.

  • vaaliteemat

     

    Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia

    Tämän kertoo sekä YK:n ihmisoikeuksien julistus, että Suomen perustuslaki.

    Valitettavasti nykysuomessa joutuu huomaamaan, että tiettyjä ihmisryhmiä on alettu pitää vähempiarvoisina. Tämä koskee erityisesti pitkäaikaistyöttömiä, vanhuksia ja vammaisia. Työttömiä on alettu kohdella kuin he olisivat tyhmiä ja laiskoja pinnareita, kun taas vanhuksia ja vammaisia on alettu parhaaseen 1800-luvun henkeen huutokaupata niille yhtiöille, jotka hoitavat heidät halvimmalla.

    Noin kuudesosa Suomen väestöstä on tilastojen mukaan vaarassa ajautua köyhyyteen ja syrjäytyä. Tulonjaon epätasaisuus aiheuttaa merkittäviä eroja myös moneen muuhun tärkeään seikkaan, mm. terveydentilaan. Suomessa esimerkiksi varakkaat miehet elävät n. kymmenen vuotta kauemmin kuin köyhät.

    Niiden vuosikymmenten aikana, jolloin suomalainen politiikka aktiivisesti pyrki siihen, että Suomesta tulee hyvinvointivaltio, oli tasa-arvo johtava periaate. Lähdettiin siitä, että kuka tahansa saattaa tarvita apua joskus, erilaisissa elämäntilanteissa ja käänteissä, ja kansalaisia pitää kunnioittaa toimivina yksilöinä, ei toimenpiteiden kohteina.

    1990-luvun syvän talouskriisin aikana leikattiin jopa toimeentulotukea, joka on sosiaaliturvan viimesijainen taloudellinen tuki. Tämä perusteltiin sillä, että yhteiskunnan talous on niin tiukalla, että kaikkien on osallistuttava talkoisiin. Kun sitten talous taas lähti nousuun, olikin uusi ääni vallanpitäjien kellossa. Aiempaa yhteiskuntasopimusta ei pidettykään enää voimassa, eikä ollut enää tärkeää, että kaikki saisivat osansa muuttuneista suhdanteista.

     

    Markkinoiden elämää

    Juuri tuolloin levisi uusliberalistinen ajatus, että ihminen on, tai hänen pitäisi olla, rationaalinen markkinoiden toimija. Valtion tehtäväksi tuli luoda markkinoita, kumota sääntelyä, määräyksiä ja veroja, jotka voisivat olla esteenä kasvaville markkinoille. Tasa-arvo ei ole erityisen korkeassa kurssissa markkinoiden maailmassa. Päinvastoin, oletetaan, että hyvinvoinnin kakku kokonaisuutena kasvaa enemmän ja nopeammin, jos se jaetaan epätasaisesti. Ja että on vain oikeudenmukaista, että se, jonka liiketoimet ja valinnat ovat fiksuimmat ansaitsee eniten.

    Verovaroin kustannetut hoivapalvelut ovat ajan myötä osoittautuneet varsin houkuttelevaksi liiketoiminnaksi, jota myös Suomessa nyt hallitsevat alan ylikansalliset suuryritykset. Kaikkien viime aikoina esille tulleiden vanhustenhuollon laiminlyöntien yhteydessä on selvästi ilmennyt, että nämä yhtiöt ovat systemaattisesti vähentäneet henkilökuntaa, saadakseen suuremmat voitot. Henkilökuntahan on niiden suurin menoerä. Verot nämä yhtiöt minimoivat aggressiivisella verosuunnittelulla.

    Nykyinen hallituksemme on kuitenkin edelleen valmis, valinnanvapauden nimissä, sallimaan näiden yhtiöiden valtaavan suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon!

    Sipilän hallitus on, innokkaammin kuin mikään aiempi suomen hallitus, suosinut julkisten palveluiden ulkoistamista yksityisille toimijoille.  Myös työvoimatoimistojen palveluja, joita on jo ajettu alas kovalla kädellä, suunnitellaan nyt ulkoistettaviksi yksityisille yrityksille.

    Globaali talous ja vapaat markkinat ovat johtaneet vaurauden keskittymiseen ja kasvaviin tuloeroihin sekä Suomessa että globaalisti.

    On aivan eri asia, olla köyhä yhteiskunnassa, jossa toiset vain rikastuvat, kuin olla köyhä yhteiskunnassa, jossa kaikki tai ainakin suurin osa elää vaatimattomissa olosuhteissa. Se tuntuu nöyryyttävämmältä, varsinkin jos on lapsia.

    On olemassa tutkimustuloksia, jotka näyttävät, että tasa-arvoisempi yhteiskunta on parempi ja terveellisempi koko yhteiskunnan kannalta, siis myös rikkaiden kannalta.

     

    Askelia tasa-arvoisempaan suuntaan

    Jos otamme ihmisten tasavertaisuuden vakavasti, pitää meidän kääntää kehitys tasa-arvoisempaan suuntaan.

    Meidän tulee jakaa työ tasaisemmin. Tällä hetkellä monet tekevät enemmän työtä kuin he itse ja perhe jaksaisi, kun taas toiset voivat huonosti koska eivät saa työtä, vaikka kuinka hakevat ja yrittävät

    Meidän tulee huolehtia siitä, että kaikki saavat kunnollisen koulutuksen ja tarvittaessa jatkokoulutuksen. Toisen asteen koulutuksesta pitää tehdä ilmaista. Työttömyysjaksot pitää muuttaa koulutusjaksoiksi. Lisääntyvällä osaamisella Suomi selviää globaalissa kilpailussa, ei palkkoja laskemalla.

    Tasaisempi työn jakaminen johtaa myös tasaisempaan tulonjakoon. Mutta sen lisäksi on huolehdittava siitä, että kaikki saavat ainakin riittävän minimitoimeentulon, jolla on mahdollista selvitä.

    Nykyiset minimipäivärahat mm. työttömyys- ja sairauspäivärahat ovat liian pieniä, samoin kuin pienimmät eläkkeet. Ne ovat käytännössä jopa laskeneet viime vuosina puuttuvien indeksitarkistusten vuoksi. Nämä vähennykset on heti kompensoitava.

    Sairaanhoitokulut ovat nousseet paljon viimeisen vuosikymmenen aikana ja aiheuttavat suuria ongelmia pienituloisille. Terveyskeskusmaksut pitää poistaa ja nykyiset maksukatot hoidolle, lääkkeille ja matkakuluille hoitoon pitää yhdistää yhteiseksi 760 euron maksukatoksi.

    Kaikki erilaiset sosiaaliturvan minimiedut pitää yhdistää yhdeksi yhteiseksi perusturvaksi, joka sidotaan elinkustannusindeksiin, ja josta edelleen kehitetään 800 euron perustulo.

    Säännöllinen perustulo tekisi elämän paljon helpommaksi ihmisille, jotka nyt elävät pienimmillä tuilla ja pienillä ja epäsäännöllisillä palkoilla. Tämä aiheuttaa paitsi köyhyyttä ja epävarmuutta myös suuren määrän byrokratiaa.

    Perustulo lisäisi myös turvaa monelle pienyrittäjälle, jonka tulot yrityksestään ovat pienet ja ehkä epäsäännölliset. Pienyrittäjien osalta olisi arvonlisäverovelvollisuuden tulorajaa myös korotettava 30 000 euroon.

    Aktiivimalli ja työvoimapoliittiset karenssit pitää romuttaa. Ne eivät auta ketään, mutta ovat nöyryyttäviä ja aiheuttavat hankaluuksia ja byrokratiaa.

    Verotusta pitää muokata progressiivisemmaksi. Pienituloisimmille pienempi vero, joka kompensoidaan kunnille, suurempi vero niille, jotka ansaitsevat eniten. Myös pääomatuloverosta on tehtävä progressiivisempi ja varallisuusvero palautettava. Veropakolaiset on pantava ojennukseen.

    Julkisilla palveluilla on tärkeä rooli yhteisyyttä vahvistavana tekijänä yhteiskunnassa. Kaikilla lapsilla on oltava tasavertainen oikeus varhaiskasvatukseen. Jokaisen oikeus välttämättömään hoitoon ja hoivaan pitää turvata, ja hoitaa julkisilla palveluilla, ei voittoa tavoittelevien yhtiöiden toimesta.

     

    Ympäristö, ilmasto, rauha ja turvallisuus

    Luonto ja ilmasto ovat perintö, jonka olemme saaneet ja jonka me vuorostamme siirrämme lapsillemme. Sitä pitää hoitaa hyvin.

    Tämä vaatii vakavia panostuksia monella tasolla meiltä kaikilta, sekä yhdessä että erikseen. Jotta tämä onnistuisi, pitää toimenpiteet hoitaa sosiaalisesti kestävällä tavalla. Vähävaraisilla pitää esimerkiksi olla mahdollisuus avustuksiin, voidakseen asentaa ympäristöystävällisempiä lämmitysjärjestelmiä taloihinsa.

    Julkista liikennettä pitää kehittää, erityisesti junaliikennettä. Tämä edellyttää rataverkon perusparannusta sekä myös uusien rataosuuksien rakentamista. Tavaraliikennettä tulee myös ohjata enemmässä määrin rautateille. Länsiuudellemaalle on elintärkeää, että rantaradan liikenne turvataan ja Hanko-Hyvinkää radan sähköistys toteutetaan.

    Globaalissa maailmassa Suomen pitää hoitaa osuutensa globaalista vastuusta. Tämän päivän maailmassa turvallisuusuhat ovat enimmäkseen ihan muita kuin puhtaasti sotilaallisia. Kyseeseen tulevat mm ilmastonmuutoksen seuraukset, vesi- ja energiapula, tautiepidemiat, terrorismi, ihmiskauppa.

    Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohtana pitää olla Suomen jatkuva sotilaallinen liittoutumattomuus. Tässä roolissa Suomi voi toimia aktiivisesti ja aloitteellisesti välittäjänä kansainvälisissä kriiseissä ja konflikteissa.

    Suomen ei pidä harjoittaa asekauppaa sotaa käyvien maiden kanssa. Tämä koskee myös tulevia hävittäjäkauppoja.

    Laki yritysvastuusta pitää säätää. Suomalaisten yritysten tulee kantaa vastuunsa siitä, että kenenkään ihmisoikeuksia ei poljeta niiden kansainvälisissä tuotantoketjuissa.

    Turvapaikanhakijoiden kohdalla Suomen pitää kyetä noudattamaan oikeusvaltion periaatteita. Pakolaiskiintiötä tulee nostaa, integraatiota parantaa ja perheenyhdistämistä helpottaa.

  • birgitta på svenska

     

    Jag är en kvinna

    i mina bästa år (född 1953). Jag bor i Hangö sedan decennier, men är född och uppvuxen på Åland - havet är viktigt för mej! Jag har en vuxen son.

    Jag är nybliven pensionär efter att i sexton år ha jobbat som social- och patientombudsman i några kommuner i Västnyland. Före det jobbade jag som socialarbetare, mestadels på socialbyrå.

    Jag har hela mitt liv varit samhälleligt intresserad. Under 1980- och 1990-talet tog det sig förutom i arbetet uttryck i aktivitet inom socialarbetarfacket. I Västra Nylands socialarbetare (numera Talentia) fungerade jag bland annat som ordförande några år. Under 1990-talet var jag dessutom med i styrelsen för den riksomfattande föreningen för socialbyråernas socialarbetare, Sosiaalitoimen sosiaalityöntekijät.

    I slutet på 1980-talet kom jag med i verksamheten på förbundsnivå och verkade först i Talentias fullmäktige, sedan några år i förbundets styrelse och som ordförande för Talentia-tidningens redaktionsråd. I många år var jag också med i det nordiska socialarbetarsamarbetet.

    Vid millennieskiftet var jag i några år med i styrelsen för EAPN-Fin, det finländska nätverket mot utslagning och fattigdom.

    Jag tänkte länge att det sociala arbetet fick räcka som samhällelig insats för min del. Men på 1990-talet när nyliberalismen gjorde sig bred och man till och med gick in för att sänka utkomststödet, som minsann inte varit för högt tidigare heller, förstod jag att det inte längre räckte. Jag slutade alltså att tacka nej till att ställa upp i kommunalvalet. Efter det har sedan det ena gett det andra.

    Det här är nu min femte period i Hangö stadsfullmäktige och den fjärde i stadsstyrelsen. Jag är medlem av styrelsen för Hangö hyreshus och ordförande för styrelsen för Hangö sommaruniversitet.

    Samtidigt har jag jobbat aktivt inom Vänsterförbundet på olika nivåer. Jag har länge varit ordförande för Vänsterförbundets svenska landsstyrelse. I partifullmäktige är jag nu med andra perioden, före det var jag i tre perioder medlem av partistyrelsen.

    Jag ställer nu upp i riksdagsvalet för att jag känner ett djupt behov av att göra allt vad jag kan för att ändra inriktningen för den finländska politiken, som nu med Sipiläs regering i spetsen håller på att riva snart sagt hela det finländska välfärdsbygget.

    Samhällsfrågor och politik är utan vidare mitt största intresse, men inte det enda. För att koppla av och också för att få nya perspektiv på livet och samhället är det viktigt för mej att röra mej ute i naturen, att läsa, att ta del av kultur i alla dess former, inklusive trädgårdsodling, och naturligtvis att träffa gamla och nya vänner i andra än mötessammanhang.

    Eftersom jag inte har någon bil tar jag mej frami världen till fots, med cykel och med kollektivtrafik, helst tåg.

     

  • birgitta suomeksi

     

    Olen nainen

     parhaassa iässäni (syntynyt 1953). Olen jo vuosikymmeniä asunut Hangossa, mutta olen syntynyt ja kasvanut Ahvenanmaalla – meren läheisyys on minulle tärkeä! Minulla on aikuinen poika.

    Olen äsken eläköitynyt toimittuani 16 vuotta sosiaali- ja potilasasiamiehenä muutamassa länsiuusmaalaisessa kunnassa. Ennen sitä työskentelin sosiaalityöntekijänä, enimmäkseen sosiaalitoimistossa.

    Olen koko elämäni ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. 1980-luvulla ja 1990-luvulla toimin aktiivisesti sosiaalityöntekijöiden liitossa. Länsi-Uudenmaan yhdistyksessä toimin mm. puheenjohtajana muutaman vuoden. 1990-luvulla olin sen lisäksi mukana Sosiaalitoimen sosiaalityöntekijöiden hallituksessa.

    1980-luvun lopussa pääsin mukaan liittotason toimintaan. Toimin ensin Talentian liittovaltuustossa, sitten muutaman vuoden Talentian hallituksessa sekä Talentia-lehden toimituskunnan puheenjohtajana. Monta vuotta osallistuin myös sosiaalityöntekijöiden pohjoismaiseen yhteistyöhön.

    Vuosituhannen vaihtuessa toimin muutaman vuoden EAPN-Finin, eli Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston, hallituksessa.

    Kauan ajattelin, että sosiaalityö saa riittää yhteiskunnalliseksi panostukseksi minun osaltani. Mutta 1990-luvulla, kun uusliberalismi valtasi alaa ja jopa toimeentulotukea alettiin alentaa, vaikka se oli pieni jo ennestään, ymmärsin ettei se riitäkään. Lakkasin siis vastaamasta ei kiitos, kun kysyttiin kuntavaaliehdokkaaksi. Sen jälkeen yksi tehtävä on johtanut toiseen.

    Minulla on nyt viides kauteni menossa Hangon kaupunginvaltuustossa ja neljäs kausi kaupunginhallituksessa. Toimin Hangon kesäyliopiston hallituksen puheenjohtajana ja olen mukana Hangon vuokrataloyhtiön hallituksessa.

    Samaan aikaan olen toiminut aktiivisesti Vasemmistoliiton eritasoisissa tehtävissä. Olen kauan toiminut Vasemmistoliiton ruotsinkielisen Landsstyrelsenin puheenjohtajana. Puoluevaltuustossa olen nyt toista kautta, sitä ennen toimin kolme kautta puoluehallituksessa.

    Olen ryhtynyt kansanedustajaehdokkaaksi, koska koen syvää tarvetta tehdä kaikkeni sen eteen, että Suomen politiikan suunta muuttuu, kun Sipilän hallitus nyt täyttä vauhtia on purkamassa koko suomalaisen hyvinvointivaltion.

    Yhteiskunnalliset asiat ja politiikka kiinnostavat minua kaikista eniten, mutta onhan minulla muitakin kiinnostuksen kohteita. Liikkumalla luonnossa, lukemalla, osallistumalla kaikenlaisiin kulttuuririentoihin, tekemällä puutarhatyötä ja tapaamalla vanhoja ja uusia ystäviä rentoudun ja saan uutta perspektiiviä elämään ja yhteiskuntaan.

    Koska minulla ei ole autoa liikun kävelemällä, pyörällä ja julkisilla kulkuneuvoilla, mieluiten junalla.

  • valteman kort

     

    Nu har det gått för långt!

    Nu får vara slut med daltandet med de förmögna och mobbandet av arbetslösa och annat fattigt folk. Profiten ska inte låtas köra över alla mänskliga värden.

    Nu är det dags att igen börja bygga upp ett jämlikare samhälle. Finland fås inte att blomstra med fortsatta skattesänkningar för de rika och åtstramade villkor för arbetslösa och andra i osäkra arbetsförhållanden och knappa omständigheter.

    Det som behövs är att alla har möjlighet till dräglig utkomst, utbildning och arbete. Att var och en har möjlighet till vård och omsorg när det behövs – och det behöver vi alla i olika skeden av livet.

    Vi måste också ha omsorg om miljön, naturen och klimatet; vårt arv från tidigare generationer och samtidigt ett lån från våra barn. Och naturligtvis måste Finland  ta sin del av det globala ansvaret för att bygga en tryggare och fredligare värld.

     

  • vaaliteemat lyhyesti

     

    Nyt on mennyt liian pitkälle!

    Nyt täytyy lopettaa varakkaiden lellitteleminen ja työttömien ja muiden köyhien kiusaaminen. Ei saa antaa voitontavoittelun ajaa kaikkien inhimillisten arvojen yli.

    Nyt on korkea aika taas ruveta rakentamaan tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Suomea ei saada kukoistamaan jatkuvilla veronhelpotuksilla rikkaille eikä tiukennuksilla köyhille ja muille niukoissa oloissa eläville.

    Se mitä tarvitaan on että kaikilla on mahdollisuus riittävään toimeentuloon, koulutukseen ja työhön. Että jokaisella on mahdollisuus saada hoitoa ja hoivaa, kun hän sitä tarvitsee – ja sitä me kaikki tarvitsemme eri vaiheissa elämäämme.

    Meidän täytyy myös huolehtia ympäristöstä, luonnosta ja ilmastosta; perintömme aikaisemmilta sukupolvilta ja samalla laina lapsiltamme. Ja tietysti Suomen on otettava oma osuutensa globaalista vastuusta turvallisemman ja rauhallisemman maailman rakentamisesta.